en tiia miks, katoin vaan kalenteria ja tajusin etta kaheksan kuukautta on menny tosi nopeesti ja kohta pitaa oikeesti vetaa se matkalaukku ulos kaapista jonne sen piilotin ja yrtittaa saada edes puolet tavaroista mahtumaan siihen ilman ylipainoo. siita tulee urakka ja varmaan puolet vaatteista paatyy kirpparille.
toisaalta oota kotiin tuloa niiiin paljon etta oon jo suunnitellu mita laitan paalle (mekko tosin pitaa viela ostaa.. :D) ja kayn paassani lapi noin kymmenen kertaa paivassa etta mita teen kun paasen kotiin ja etta miten paljon ootan sita etta saan hypata kaikkien syliin ja itkee silman paasta. mutta toisaalta taas tuntuu etta on viela niin paljon kokematta ja nakematta ja tahan paikkaan ja ihmisiin on jo niin tottunu ja taa on rutiinia etta eihan taalta nyt viela voi pois tulla. ja mua myos pelottaa tulla takasin. paatin etta nyt sen voi myontaa, oon vaan yrittany tyontaa sen pois mun mielesta mut siella se edelleen on, ei voi mitaan. mutta en vois tanne jaada kuitenkaan pidemmaks aikaa, kaikki kay jo vahan hermoille.
tassa postauksessa ei oo mitaan jarkee, mika kuvastaa hyvin mun mielentilaa talla hetkella.
mutta nyt lahen tonne aurinko keliin pikniklle tyttojen kanssa mika toivottavasti vie mielen pois kaikesta muusta.
thats all. x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti