eli mun pitais olla tosi vahva. mutta en tiia. eilen, tilanne meni viela pahempaan suuntaan ja paadyin istumaan mun huoneen lattialle ja soitin aitille ja itkin niin etta mahan pohjaan sattu. Ida, mun toinen kaveri, kaato kaiken paskan mun niskaan ja anto hullu kritiikit sita miten ma kayttydyn. loppujen lopuks mun sisalla on vaan tyhja aukko, en tunne mitaan. ja heti jos rupeen ajattelemaan tata asiaa niin mun mahan pohjat kaantyy. ja taa ei varmaan ees kuulosta hirveen vakavalta mutku taa ei oo eka kerta, ja mulla on traumoja. ja pelkasin. ja ne tiesi, kerroin niille mut ei. silti ne teki tan ja nyt vaan sattuu.
no positiivista ajattelua, kuten aiti(<3) neuvoi, teilu 3 viikkoo enaa jaljella, ja mulla on muita kavereita jos noi ei nyt saa sita paansa ymparille ja halua selvittaa asioita. mutta minahan en mihinkaan muutu niiden takia. piste.
over and out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti