ja minä olen miettinyt jo kauan mistä sulle kertoisin.

Etsin jotain, en vaan tosin tiedä että mitä. koko ajan yritän täyttää sen kolon jollain, kiireellä, shoppailulla, ystävillä. yritän vaan olla koko ajan vauhdissa ettei tarvis pysähtyä miettimään. koska jos pysähdyn ja mietin, niin sillon kaikki taas hajoo käsiin. no kuitenkin, koulussa oon saanu hirveesti uusia kavereita tms ja sitten niitten, ja vanhojenkin kavereiden kanssa puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista. ja siitä mitä kukin haluaa olla isona. no joku halus olla luokanopettaja ja joku personal trainer salille. tai sit eläinlääkäri tai lastenhoitaja tai kotiäiti. en tiiä miks, mutta mulle se särähti niin pahasti korvaan. mä kuolisin jos mun unelma olis joku noista, ei millään pahalla tietenkään ketään kohtaan :)
mut siis, pelkään niin paljon urautumista, paikalleen jäämistä tai elämän tylsyyttä. pelkään että elämästä loppuu sisältö ja että musta tulee onneton enkä osaa kanavoida niitä tunteita mihinkään. oon viikon ajan tehny ruoat meijän perheelle, oon siivonnu, oon pessy pyykkiä ja astioita yms hoitanu kotia ja käyny kaupassa. sekä kävin koulua samalla ja olin kavereiden kanssa ja kävin salilla. oon niin väsyny! mutta rupesin miettiin, että onks tää sit mun tulevaisuus? jos joskus saan lapsia niin teenkö mä ruokaa päivät pitkät ja siivoon vaan? onks se mun elämä sit joskus? en halua sitä ja pelkään just sitä että en oo onnellinen, ettei tää riitä mulle. en tiiä mikä riittäis mulle.
musta tuntuu että ootan jotenkin että mun elämä alkaa, koska vihaan tätä tylsyyttä, ootan et jotain koko ajan tapahtuis että tulis sellanen "BOOOM" ja sit vaan tietäisin et nyt on elämä!
pelkään tavanomaista tulevaistuutta ja elämään. pelkään ja inhoon tavanomaisuutta ja tavallisuutta.

over and out. x

i won't cry when the silver lining shows.

Pesin tässä äsken naamaa ja rupesin miettimään että miten me hallitaan omaa elämäämme. joissakin asoissa voidaan vaikutta lopputulokseen, mutta itse ainakin uskon kohtaloon ja mun mielestä asiat tapahtuu syystä. kaikkeen on joku selitys. Mut suurin osa kaikista asoista tuntuu epäreilulta. itse en voi vaikuttaa kuka mun kavereista on onnellinen, ketkä seurustelee ja ketä itkettää.
Tai siis, se on niinku mun kontrollin yläpuolella. En voi estää maailman pyörimistä vaikka haluisin kovasti. tai vielä enemmän halusin ehkä muuttaa sen suuntaa, saada ajan kulumaan hitaammin joskus ja joskus taas tosi nopeesti. haluisin että olis pääsiäinen, haluisin olla lentokentällä menossa minne vaan. haluisin päästä aikaan jollon mulla olis hyvä olla, enkä haluis mitään, eikä mulla olis tarvetta että tarviin muutosta koko ajan ja koko ajan pitää tapahtua jotain. haluisin olla tasapainossa kaiken kanssa. joo, haluisin tuntee itteni kokonaiseks.
mulla on vaikeeta keskittyä mihinkään, kouluun, ystävyyssuhteisiin, mihinkään, koska mulla on niin vaillinainen olo. vaihtovuoden jälkeen meille kerrottiin, että vähän aikaa meillä on sellanen olo että ollaan kahden maan välissä. no mulla on sellanen edelleen ja se vahvistuu joka hetki. musta tuntuu että haluun pois täältä, että kaikki mitä täällä on, ei jotenkin kuulu mulle tai oo osa mua. mut sit taas jos menisin muualle, pelkään että mulle tulis sama olo. joku joskus sano että tätä oloa ei voi paeta, mutta mä voin. voin yrittää. koska ei ihmisen kuulu olla näin. koko ajan, joka ikinen hetki tuntee itsestään puuttuvan jonkun osan, mun tapauksessa se on puolet mua itteeni. tunnen etten voi nauttia asioista koska jotenkin en koe sitä muhun liittyvänä, että miten kukaan vois rakastaa sellasta minää, jota en edes itse tiedä, millanen se minä on.
kaipaan sitä ihmistä joka olin viime vuonna. elin hetkessä, olin englantilaisille rose, olin se, minkä olin luonu itestäni. vaan se, mitä annoin niille, mulla ei ollu historiaa niiden silmissä ja pystyin luomaan itteni periaatteessa uudelleen. ja musta tuntuu että olin enemmän oma itteni sillon, kun koskaan ennen. sain skipata kaiken negatiivisen mitä mulle oli joskus tapahtunu ja vaan siirtyä eteenpäin. ja kuitenkaan, en luonu mulle tulevaisuutta sinne, se oli vaan väliaikanen ratkaisu.eli kaikki mitä tein, jäi siihen hetkeen ja ihmiset muistaa musta vaan sen, mitä olin sen 10 kuukautta. ei enempää eikä vähempää. rakastin sitä. ja nyt mulla on sitä ikävä.





to me you're like a wild rose, others will never understand why i cried for you.

over and out. xx

World just got smaller.

Nyt on Norjasta ikävä kyllä palattu ja ois taas aika ehkä palata arkeeeeen hyi en halua,varsinkin kun se tarkottaa sitä että mun pitäis kaivaa ruotsin kirja esiin ja alkaa lukemaan kokeeseen! mutta kun kaikkee muutakin pitäis tehä, esim. järjestää vaatekaappi ja siivota ja käydä lenkillä.... :D lista on loputon.

mutta kuitenkin, nyt laitan eka muutaman synttäri kuvat ja sit Norja kuvat! eli kuvia luvassa, ne kertoo enemmän kun mun höpinät. Nauttikaa.

SYNTTÄRIT:








NORJA:









Jee ja nyt ruotsin pariin.
PS. käytiin äitin kaa tänään ostaan mulle LÄPPÄRII!!!!! jeeaaah :)) se tulee asennettuna varmaan viikonloppuun mennessä. kivaa, sit mä oon aina koneella kaikki mun muu elämä kuihtuu. Hyvää loppuelämäää!!

Over and out. xx

Kiss that girl and I will shrink up.

huhhuuuh! nyt on synttärit juhlittu ja kaaaameeesta krapulasta, sekin kun kesti aikansa :D
Kuvat on jossain toisessa tyhmässä kansiossa niin laitan ne sitten vaikka samassa yhteydessä kun tulevat NORJA KUVAT!!!!! niin tulee kuvapostaus :)

Niin tosiaan, parin tunnin päästä olis lähtl Norjaaan, kyläilemään mun ihnana Twin Evan luokse :) EN MALTA OOTTAAAA ETTÄ NÄÄN SEN!!!! :)))))))

palailen sitten tänne kun tuun suomeen jällee.:)

over and out. xx

18

jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!! 18!!! :DD
PARTY LIKE ITS YOUR BIRTHDAY!!!!!!!!
<3