ja minä olen miettinyt jo kauan mistä sulle kertoisin.

Etsin jotain, en vaan tosin tiedä että mitä. koko ajan yritän täyttää sen kolon jollain, kiireellä, shoppailulla, ystävillä. yritän vaan olla koko ajan vauhdissa ettei tarvis pysähtyä miettimään. koska jos pysähdyn ja mietin, niin sillon kaikki taas hajoo käsiin. no kuitenkin, koulussa oon saanu hirveesti uusia kavereita tms ja sitten niitten, ja vanhojenkin kavereiden kanssa puhuttiin tulevaisuuden suunnitelmista. ja siitä mitä kukin haluaa olla isona. no joku halus olla luokanopettaja ja joku personal trainer salille. tai sit eläinlääkäri tai lastenhoitaja tai kotiäiti. en tiiä miks, mutta mulle se särähti niin pahasti korvaan. mä kuolisin jos mun unelma olis joku noista, ei millään pahalla tietenkään ketään kohtaan :)
mut siis, pelkään niin paljon urautumista, paikalleen jäämistä tai elämän tylsyyttä. pelkään että elämästä loppuu sisältö ja että musta tulee onneton enkä osaa kanavoida niitä tunteita mihinkään. oon viikon ajan tehny ruoat meijän perheelle, oon siivonnu, oon pessy pyykkiä ja astioita yms hoitanu kotia ja käyny kaupassa. sekä kävin koulua samalla ja olin kavereiden kanssa ja kävin salilla. oon niin väsyny! mutta rupesin miettiin, että onks tää sit mun tulevaisuus? jos joskus saan lapsia niin teenkö mä ruokaa päivät pitkät ja siivoon vaan? onks se mun elämä sit joskus? en halua sitä ja pelkään just sitä että en oo onnellinen, ettei tää riitä mulle. en tiiä mikä riittäis mulle.
musta tuntuu että ootan jotenkin että mun elämä alkaa, koska vihaan tätä tylsyyttä, ootan et jotain koko ajan tapahtuis että tulis sellanen "BOOOM" ja sit vaan tietäisin et nyt on elämä!
pelkään tavanomaista tulevaistuutta ja elämään. pelkään ja inhoon tavanomaisuutta ja tavallisuutta.

over and out. x