No oon nyt kuitenkin kolmen viikon päästä lähdössä Englantiin. Oon menossa Lontooseen (!!) ja sit myös käymään Mansfieldissä, toissa vuoden kotikaupungissani. En voi oikeen kuvailla sitä ihanaa tunnetta mitä tunnen aina ku ajattelen että JESS nyt nään kaikki ihanat ihmiset taas. Odotus on kyllä aina palkittu. Mut jotenkin se ei oo villiä mennä, sehän oli mun koti vuoden ajan.
Mutta, nyt meen Lontooseen melkein viikoks. Voisin yrittää lähtee sinne jollain muulla periatteella kun "nyt ostan ainaki viidet uudet kengät ja kolme uutta laukkua!!" Haluisin nähä Lontoota ja Englantia ehkä eri kantilta. Kamera nyt varmasti kulkee koko reissun kainalossa. Ja en voi kieltää etteikö siellä mielen perukoilla risteilis ne ajatukset niistä uusista kengistä.. Eikä ehkä ihan niin perukoillakaan...
Nyt on niin paljon meneillään, on kirjotukset ja töissä pitäis käydä että saan rahaa niin tuo matka kyllä tuntuu ehkä enemmän lomalta ja pieneltä tauolta, mikä tekee siitä vielä parempaa. En vaan siis pääse puhumaan englantia, mun lempikieltä tai nää mulle rakkaita ihmisiä ja koe mun lempikulttuuria ja osaa lempiruuista, saan vähän myös hengähtää.
Jotenki nää viime kuukaudet on alkanu puristaa musta mehuja, en sillä että valittaisin mun menoista tai muista! Mutta kyllähän kaikki ansaitsee tauon, tycker jag.
Mun tauko tais kestää tasan tän postauksen ajan, sillä lopetin äsken ruotsin opiskelun ja kohta suuntaan pää kolmantena jalkana töihin, mutta onhan tääkin jo jotain. Sitten vaan sitä lähdön tunnelmaa odottamaan, 5. päivä tule jo!
pakollinen turistikuva Lontoosta ku kävin
siellä 5.3.2010.
Nytkin kameraan varmaan tallentuu muutama...
Over and out. xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti